Lähtöpäätös

 

Ensimmäinen asia mitä ulkomaanjaksolle lähteminen vaatii, on päätös. Jos mielessä käy pieninkään ajatuksen hiven että lähtisinkö ulkomaanjaksolle, niin uskon että kannattaa lähteä. Olen aikuisopiskelija ja silti saan todeta matkustavani ulkomaille ensimmäistä kertaa täysin yksin. Tiedän, että tulee jännittämään ja pelottamaankin, mutta ne kuuluvat asiaan. Ulkomaanjaksolla menen oman mukavuusalueen ulkopuolelle, pois tutusta ja turvallisesta. Kokemuksesta voin kuitenkin jo todeta, että silloin opin ja kehityn eniten sekä saan kokemuksia, joita en osannut edes odottaa. Ihmiset ja paikat eivät ole pelottavia, vaan oman pään sisäiset ajatukset ja epävarmuudet eikä niiden tule antaa vallata mieltä. Ajattelen ennemmin niin, että mitä tekisin jos en pelkäisi? Lähtisin.

Minulle oli selvää jo kouluun hakiessa, että haluan ulkomaanjaksolle tai vaikka useammalle. Korona sotki sen verran, että nyt opintojen loppuvaiheessa hakeminen mahdollistui. Hakemuksen jättämisestä meni noin kaksi kuukautta siihen, että vastaanottava paikka varmistui ja lähtöpäivä on koittamassa. Lähtöjärjestelyiden loppuvaiheessa ilmaantunut omikron virusmuunnos ei perunut lähtöäni vaikka siihenkin jo valmistauduin henkisesti. Koronan myötä on peruslähtövalmisteluiden lisäksi tullut lisää huomioon otettavia asioita kuten vastaanottavan maan maahantuloedelletykset. Minulta matka tulee vaatimaan aiempaa enemmän  varovaisuutta ja huolellisuutta, jotta pysyn terveenä. Tarvittaessa minulla on kuitenkin hyvät tukijoukot koululla. Olen onnellinen, että paikka ulkomaanjaksolle löytyi ja varmasti on paljon uutta mielenkiintoista luvassa.

    

"If it scares you,

it's a sign

you need to

do it."

(carenmonica.com)

                  

Kuva: oma kännykkäräpsy ajalta ennen koronaa