Kielitaitoa ja koronaa
Ulkomaanjakso saavutti viikonloppuna puolivälin. Kaupungin kadut ja kujat ovat käyneet jo siltä osin tutuiksi, että Mapsia ei tarvitse enää joka päivä. Paljon olen kävellyt, kiertänyt nähtävyyksiä ja välillä vain istunut kahvilassa seuraamassa elämän menoa. Onneksi nähtävää ja koettavaa riittää loppuajaksikin. Mielestäni arkielämä on paras opettaja kielitaidossa kuten täällä hostellissa. Väistämättä ovat tulleet tutuiksi espanjan yksinkertaisimmat sanat, mutta erään siivoojaan tapa puhua espanjaa sitä enemmän mitä vähemmän näytän ymmärtävän ei ole vielä tepsinyt. Suurin osa ei puhu englantia, mutta se ei vähennä heidän sydämellisyyttään ja aitoa halua auttaa. Hymy näkyy maskin takaa puolin ja toisin. Itsekin osaan vain hyvää rallienglantia, mutta olen saanut huomata että myös vastapuoli voi ujostella tai kerätä rohkeutta puhua edes sanan englantia. Yllättäen nyt on toinen siivooja tullut kuiskimaan yksittäisiä englannin sanoja häpeillen kielitaitoaan. Samoin keittiöstä on löytynyt ty